torstai 3. lokakuuta 2013

Uudet sivut.

Terve! Nyt on uudet sivut jo hyvässä nousussa ja löytyy tästä osoitteesta; http://tervastulilta.com

Sieltä voi jatkossa seurata eräelämääni.

Kiitos!

-Miika-

maanantai 5. elokuuta 2013

Tervehdys kaikille! Ja heti alkuun pahoitteluni siitä, etten ole kerennyt päivitellä aikoihin. On ollut monenlaista reissua ja tekemistä. Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että en päivittele enään tätä blogia. Vaan siirrän kaiken median täältä sivuilta uusille sivuilleni jotka tulee siis .com päätteellä. Syynä siihen on oma ja vähän muidenki halu. Helpompi muokattavuus ja käyttö. Näkyvyyden lisäyskin ei olisi pahasta. Ilmoitan teille täällä kuitenki vielä uuden sivuni osoitteen!

Iloisin kesä terveisin! -Miika-

torstai 18. heinäkuuta 2013

Tervehdys! Viime päivityksestä alkaaki taas oleen vähintäänkin riittävästi aikaa.. No eihän se kone kulje jokivarressa mukana, eli hyväksyttäköön syyksi se, että kalalla on oltu eikä istuttu päätteen ääressä! Kertoillaampas nyt hiukan tiivistetysti lähiaikojen tapahtumia ja pistetään reissurapsaa sitten kuvien kera jälkimainingeissa!

Elikkäs 6 päivä elettävää kuuta starttas Rovaniemeltä volkkarin nokka kohti siellä jossakin pinnasta syöviä rautuja ja kosken kuohujen piiloissa olevia taimenia kolmen miehen voimin. Norja, tuo perhokalastajan ihmemaa oli siis kohteena. Auto starttas 3.30 aamuyöllä, syystä että varhainen lintu madon nappaa! Todellakin muita tiellä liikkujia ei ennen enontekiötä ollut ja desifiointi ukkokin heräsi soittoomme, mutta so what mielessä pyöri vain edessä oleva viikko erämaassa. Kamat desifioitiin kun viimein saatiin mies hereille, luvat oli jo taskussa joten ei muuta kuin viimeinen taival autolla ja sitten patikkaan. Rinkalla oli painoa kiitettävät 26,4kg matkaan lähdettäess ja kyllä sen 10km jälkeen jo hartioissa huomasi, mutta mikäpä hullua pidättelis kun kalalle ollaan menossa. Vedeltiin autolta suoraa 20km tunturiin ja perillä kaavaillussa leiripaikassa oltiin.. niin mistäpäs sen voisi tietää kun kelloja ei ollut. Ja hyvä niin. Noh ei muuta kuin leiriä pystyyn ja vapaa kasaan!

Päivät kului ja kala söi! Kaverusten harjus rekordeja uusittiin moneen kertaan! Päiväreissuilla maisema vaihtui mukavasti tunturissa päivärepun kanssa, keleissä ei suurta valittamista alkupäivinä ollut, hiukan tuulista mutta sentään kuivaa ja lämpöäkin piisasi! Toisena päivänä leiriltä tehty päivä patikka osoittautui menestykseksi, kun ryhmä rämän kolmas lenkki koukutti pienestä tunturijoesta komean yli 40cm raudun! Fiilikset oli kaikilla katossa ja rautujahti jatkui kahta kauheammin! Ja saatiinhan niitä tilanteita sitten kun alkoi napsua perhovalinnat kohdilleen! Harria tuli myös kuten tavallista.. paljon.

Tunturissa päivät kului ja kelitkin kylmeni olellisesti muuttuen alati tuuliseksi ja sateiseksi.. Kalaa saatiin silti ihan ruuaksi asti, paistettiin rautua, keitettiin taimenta ja halstrattiin harria.. Sitten yhteisellä päätöksellä alettii havitteleen pikkuhiljaa patikka suuntaa autolle muutamalla välietapilla. Muutaman yön ja vaelluspäivän jälkeen oltiin autolla, oli edessä 140km matkaa kautokeinoon..

Kohta sitä huomattiin olevankin jo kautokeinojoen rannassa, paksussa perukkeessa killui iso streamer. Ei siis epäilystä mitä haettiin. Pilkkukylki oli tähtäimessä, eli suvannosta SE ISO (hauki)

Kului ne kalastuspäivät kautokeinojoellakin siikoja ja taimenia onkien! Ja tulihan niitä! Norjan ensikertalaisella haaveissa oli iso siika, kun taas toinen veijari etsiskeli rekordi taimenta. Minä tyydyin vain katselemaan miesten puuhastelua samalla kaloja tasaseen tahtiin koukusta vapauttaen!

Viimeisenä yönä, melkein jo aamulla alkoi sitten kunnon syönti taimenella, kaloja näkyi ilmassa tämän tästä, head and tail tuikkeja, mourautuksia ja pyrstöläsäytyksiä.. Joessa oli eloa, onneksi kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan, saimme kolmestaan joella olla ja kalastella! Viimeisen yön saldoksi omalle kohdalleni sattui 8 taimenta kooltaan erittäin hyviä ja kauniita kaloja! Eli syönnillään oli, huomioon ottaen sen, että kalat saatiin streamerillä, vaikka selvästi pupa olisi ollut parempi vaihtoehto.. Mutta jäärä mikä jäärä...


Lisäilen reissusta kuvaa ja vähän lisä kertomusta taas sopivan ajan koittaessa!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kairijoki

Moikka! On taas aika päivitellä vähän blogia ja kertoilla viime aikaisia tapahtumia kalastus rintamalla!

Mielessä oli menneen viikon alkupuolilla, siis ennen juhannusta pyörinyt extempore kala reissu johonkin vähän kauemmas, ikään kuin lähestyvän Norjan reissun tuoman odottamisen purkamiseksi, ainakin hetkellisesti.. No Juhannus lauantai aamuna saimme sitten serkun kanssa idean, että nyt lähetään. Ja niin myös tehtiin.. Nimittäin ei mennyt kuin muutama tunti ja auto matkasi kohti Savukoskea. Kairi joki oli siis päämäärä. Perille saavuttiin hiukan ennen kahdeksaa, ostimme luvat ja läksimme joelle..

     Luonto oli erityisen hiljainen,  kala miehistä ei ollut tietoa ja kaiken kaikkiaan ilmakin tuki tuota syvää hiljaisuutta. Hetken joen ihailun jälkeen alkoi polte olla liian kova.. Kalalle oli päästävä. Kamat niskaan ja rantaan mars, heti rantaan käveltyäni huomasin, että pientä kuoriutumista oli ilmassa ja pienet taimenet pintoivatkin reilusti koskien reunamontuissa ja niskoilla. Sidoin siimanpäähän vihreän emergentin ja aloitin kalastuksen. Heti meille selvisi, että näitä pieniä taimenia ja puronieriöitä oli joessa haitalle asti.. Pieniä 10-25cm kaloja tuli jatkuvalla syötöllä.. Isot loistivat poissaolollaan. Ilta kääntyi yöksi, taivas veteli päälleen pilviä peitoksi, eikä sadekkaan ollut enään kaukana. Vain hetki ja havahdun ajatuksistani todellisuuteen, vettä ripottelee hiljaa joen tyyneen pintaan, mutta se ei kaloja tunnu haittaavan, pintomisten tuoma lätinä vain yltyy.. Mutta sama tahti jatkuu, pieniä pienten perään.. Mukaan mahtuu kuitenkin jo muutama ihan nätti 30cm taimen, jotka myöskin syövät hanakasti kalvosta tarjottua pupaa.. Jossakin vaiheessa tulee katsottua kelloa puhelimesta, se näyttä jo reilua kolmea aamuyöstä, lähdemme kulkemaan joen rantaa laavulle päin, tulet laavun eteen ja makkarat paistumaan. Edessä n. 30metrin päässä virtaa hiljaa kirkasvetinen Kairijoki, fiilis on sanoin kuvaamaton.. Vielä pienet kalastukset ruoka "tauon" jälkeen ja sitten painumme nukkumaan.


Aamulla herättyämme kulkumme vie taas joelle, nyt hiukan enemmän yläjuoksulle. Sieltäkin löytyy kaloja samalla mitalla, mutta koko ei juuri suurene. Kunnes sitten, erään kosken niskalta iskee oliiviin pupaan reippaamman tuntuinen kala, isku on voimakas ja terävä, pinnassa pyörähtää ja kala vie siimaa, kunnes kaikki on ohi, vain muutamassa sekunnissa.. Mitä ihmettä, on kysymys joka kaikuu pääni sisässä.. Kelaan pettymyksen löysät pois ja totean, että arvioni siiman katkeamisesta olivat vääriä.. Nimittäin nyt katkesi koukku.. Ennen kuulumatonta. Tapahtunut saa mielen ärsyyntyneeksi, kalastus saa riittää siltä päivältä..

Lopuksi vielä muutamia kuvia!

-Miika-




lauantai 15. kesäkuuta 2013

Pinturi kalastuksen harjoituksia!

Terve kaikille! Aikaa on taas hiukan viime päivityksestä kulunut, mutta ei se sitä tarkoita etteikö kalalla oltaisiin käyty! Viime viikolla pääsin kokeilemaan ensikertaa tälle kesälle kunnon pintaperhokalastusta, kun suuntasin retken  yläkemijoen koskille. Saavuin rantaan n. klo 18.00, huomasin heti, että vesi on todella alhaalla, sateen oli heittänyt iltaamyöten pois ja lämpötilakin kivunnut 17 celsiukseen. Oli siis oiva keli kunnon kuoriutumiselle, tai näin ainakin ajattelin. Enkä ollut väärässä tällä kertaa, vaan heti kosken keskellä sijaitsevalle riutalle kahlattuani huomasin, että harjukset syö riutan reunamontussa pinnasta oikeen hanakasti, sidoin siimanpäähän oliivin emergentin ja aloitin kalastuksen, tärppejä tuli hyvään tahtiin, mutta ne oli hyvin varovaisia ja en saanut eräksi kuin muutaman juuri mitan täyttävän nätin harjuksen. Vaihdoin perhoa, nyt siimanpäähän valikoitui kirkkaan vihreä emergent, tosin kahta koukkukokoa pienempi. Ja heti kalastuksen taas aluettua huomasin, että nyt on oikea perho. Kalaa tuli ylös asti hyvin. Kokoluokka oli siinä 25-36cm välissä. Kaikki kalat vapautin mittauksen jälkeen. Kyllä  Oli kiva kalastella vajaa pari tuntia hienossa kelissä ja samalla pääsi ensikertaa kokeilemaan taas tuota upeaa pyyntimuotoa, pintaperhokalastusta!  Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että työpäivä panoi jäsenissä, siispä kotiin ja saunan lämmitykseen!




lauantai 8. kesäkuuta 2013

Terve kaikille ja hyvää alkanutta kesää! Nyt on aika taas herätellä blogia talviunilta, kun alkaa kukat kukkimaan ja kalastusrintamalla tapahtumaan! Täällä Lapissakin alkaa olemaan tulvahuiput jo mennyt ohi ja täten perhokalastuskautta voi alkaa availemaan täydellä tohinalla! Muutamia reissuja onkin jo tullut käytyä ja saalistakin on tullut, jopa aiempia keväitä paremmin. Taimenet on ollut hyvin syönillä ja on sitä perhoihin haksahtanut muutamia harjuksiakin!

Tästä siis aloitellaan taas blogin kirjoitusta, kirjoittelen reissuraportteja ja lisäilen kuvia aina reissujen ja kalastuspäivien jälkeen. Myös mielipide ja muunlaista kirjoittamista yritän kovasti lisätä blogissani. Sama tahti koitetaan saada jatkumaan syksylle asti, jolloin sitten starttaa metsästys hommat ja päästään taas sen rakkaimman asian pariin ihan toden teolla!


Blogin ulkonäköäkin olen koittanut vähän muuttaa parempaan suuntaan ja helpommin luettavaksi! Kommentoikaa ja antakaa palautetta ja kehitysvinkkejä. Kaikki palaute on eteenpäin!


-Miika-



perjantai 7. joulukuuta 2012

Näätä jahti osa1.

Noniin, nyt pääsi allekirjoittanutkin aloittamaan todenteolla kultakurkun perässä kulkemisen. Näätän metästys on jahtimuotona täällä Lapin kairoilla suhteellisen haastava, mutta onhan minulla tuo valkoruskea apulainen.

Tällä kertaa kultakurkku veti pitemmän korren, eikä näyttäytynyt koiralle eikä miehelle, jälkiäkään en tavannut, lunta on vielä niin vähäisesti.. Lumiraja kulkee hiukan ennen kittilään, jossa kuulemma 40cm.  Ja välimatkaa vain 50km.. Sais tännekki alkaa sateleen sitä lunta..

No, päivä oli kuitenkin kaikinpuolin upea. Vallitseva sää oli mitä parhain, joskin joku etelmänmies olis saattanut kylmää valitella, kun auton digitaalimittari näytti pakkaslukemaksi -26.3 astetta kun läksin kairaan. Se ei menoa haitannut, vaan jo ensimmäisten satojenmetrien jälkeen oli kerrastopaidan selkä märkänä.. Kanalintuja näkyi runsain mitoin, enimmäkseen teeriä, mutta mahtui joukkuun myös koppeloita ja pyitä. Metsoja en tavannut, mutta jätöksiä ja syönnöksiä männyssä näkyi, joka paljasti metsojenkin talvehtivan metsästymaillani. Lintujen määrä toi kyllä lämpimän piston sydämmeen, kanalintukanta voi erittäin hyvin!

Ja vielä muutama kuva päivän retkestä!

 Nyt ollaan pelipaikoilla, laaja rämealue kahden vaaran välissä.
 Haukkuun erehtyi vain näitä veijareita, mutta mukavaa tämäkin oli katsella ja kuunnella.
 Aurinkonousee, matka kohti näätä maita alkaa.
 Näistä kahdesta puusta karkasi yhteensä 5 koppeloa.
 Kaunis on luonto auringonnousun aikaan

Ruska löysi jängänpohjukasta hiukan enemmän lunta, tuuli pyryttänyt pitkää jängän selkääpitkin ilmeisesti. Oli siinä ilmeisesti mukava pyöriä..